Ekumeenista sillanrakennusta Roomassa

January 23, 2014

OR and Herman LiikanenKahden tiiviin päivän jälkeen Pekingissä, jossa yhdessä euroryhmän puheenjohtajan Jeroen Disselbloemin kanssa meillä oli monia hedelmällisiä keskusteluja kiinalaisten viranomaisten kanssa, aloitin 16. tammikuuta lyhyen vierailuni Roomaan.  On selvää, että maailman suurimman nousevan talouden ja “Ikuisen kaupungin” ajattoman majesteettisuuden välillä on iso ero. Pekingissä ja koko Kiinassa muutos on ollut jatkuvaa viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana.

Matkani Italiaan oli luonteeltaan ekumeeninen sekä hengellisesti että poliittisesti. Hengellisesti matkan kohokohta oli varmasti lauantai-illan ekumeeninen vesperi eli iltahartaus Pyhän Marian kirkossa ja Pyhän Birgitan luostarissa Trasteveressa.  Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon arkkipiispat Kari Mäkinen ja Leo sekä Helsingin katolinen piispa Teemu Sippo pitivät hartauden arvokkaasti ja tyylikkään yksinkertaisesti. Tapahtuma järjestettiin Pyhän Henrikin muistopäivänä, joka juontaa Suomen kristinuskoon kääntymisestä 850 vuotta sitten. Vesperin jälkeen sisar Marja-Liisa ja hänen kanssasisarensa tarjosivat ystävällisesti iltapalan osanottajille. Lopuksi pyysimme Salon kanttorien kirkkokuoroa esittämään Sibeliuksen Finlandia-hymnin, eikä hartausväen joukossa ollut kuivaa silmää.

skannaaminen0001Toinen osa eurooppalaista sillanrakennusta — tällä kertaa Pohjois-etelä -akselilla — pidettiin iltapäiväseminaarina Villa Lantessa, Suomen Rooman kulttuuri-instituutissa. Tohtori Alpo Rusi, Suomen suurlähettiläs Paavinistuimessa sekä Sveitsissä, piti mielenkiintoisen puheen Suomen diplomaattisista suhteista Vatikaaniin ja Suomen rauhanponnisteluista vuosina 1943–1944. Olimme aiemmin tavanneet Vatikaanin valtiosihteeri Camillerin keskustellaksemme ulkopoliittisista asioista.

Muutamien itäsuomalaisten osanottajien kanssa jatkoimme iltaa juhlallisella pyhiinvaelluksella läheiselle “Un Garibaldino finlandese” -patsaalle, joka kuvaa erästä toista itäsuomalaista, Herman Liikasta, joka oli alun perin Ristiinasta ja eli myöhemmin Hirvensalmella. Hän on Suomen ensimmäisen EU-komissaarin, pääjohtaja Erkki Liikasen isoisosetä. Suomalais-italialaisen yhteyden juuret kulkevatkin kauas jopa Kimi Räikköstä ja Ferraria edeltävään aikaan!

Luonnollisesti tapasin Roomassa talousministeri Fabrizio Saccomannin vaihtaaksemme kuulumisia tämänhetkisesti tilanteesta. Teimme tämän työlounaan merkeissä, jota ystävällisesti isännöi Suomen suurlähettiläs Petri Tuomi-Nikula. Ruokapöydän ympärillä italialaiset hämmentyivät, kun heille tarjottiin ruoan päätteeksi suomalaista limoncelloa, joka oli tehty suurlähettilään puutarhan sitruunoista, mutta vaikuttivat myönteisesti yllättyneiltä maistettuaan sitä.

Kuten Roomaa, Italiaa yleensäkin ihannoidaan sen taiteen, arkkitehtuurin ja ruoan sekä italialaisten eloisan, luovan ja kekseliään luonteen vuoksi. Italian talouden menestystekijät on rakennettu näiden pitkäaikaisten vahvuuksien päälle. Italian iso haaste on, kuinka poistaa näiden mahdollisuuksien hyödyntämistä haittaavat tekijät maan merkittävien vahvuuksien ja mittavan kasvupotentiaalin tieltä.

Euroopan talouden kääntyminen kasvuun luo myös Italian elpymiselle suotuisan ilmaston. Tavallisten italialaisten takia toivon vilpittömästi, että maa käyttää nyt hyväkseen tilaisuuden tarttua uudistuksiin ja vapauttaa ne mittavat taloudelliset mahdollisuudet, joita sillä on. Italia on euroalueen kolmanneksi suurin talous, ja nämä olisivat kovin tervetulleita uutisia niin italialaisille itselleenkin kuin myös muille eurooppalaisille. Eikä vähiten minun kaltaisilleni ihmisille, jotka ihailevat Italiaa ja haluavat nähdä sekä tämän maan että sen kansan menestyvän.

Comments are closed.