Navigation path

Left navigation

Additional tools

”Näkyykö? Kuuluuko?” Uudet opetus- ja oppimisympäristöt ja uusi ”normaali”

This post is also available in: Nederlands (hollanti) English (englanti) Français (ranska)

Tekstin on kirjoittanut käännöstieteen yliopistonlehtori ja käännöstieteen maisteriohjelman johtaja Begoña Rodríguez de Céspedes. Portsmouthin yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta.

Tekstin ovat kääntäneet Turun yliopiston Monikielisen käännösviestinnän tutkinto-ohjelman opiskelijat Elisa Salparanta, Julianna Vilenius ja Teemu Julkunen.

On vuosi 2006, ja Portsmouthin yliopiston käännöstiimi pelkää, että heidän on tuotettava verkkomateriaaleja seuraavaa lukuvuotta varten: ”Miksi? Kuinka kauan niiden tekeminen kestää? Saammeko jostain apua? Mitä virtuaalista verkkoympäristöä käytämme? Miten kommunikoimme opiskelijoiden kanssa? Miten me opetamme?!”

Olen varma, että nämä kysymykset pyörivät monen mielessä keväällä 2020, kun meitä pyydettiin jättämään luokkahuoneet, eristäytymään koteihimme ja aloittamaan opetus erilaisilla saatavilla olevilla kokousalustoilla ja verkkotyökaluilla. Meistä on tullut hyvin lyhyessä ajassa verkkoviestinnän ja teknologian osaajia hyvin erilaisissa tilanteissa, jotka vaihtelevat opiskelijoiden opettamisesta virtuaalisiin työpalavereihin ja lääkäriaikoihin, perheen tietokilpailuihin, webinaareihin, konferensseihin ja jopa online-jumppaan ja a cappella -verkkokuoroharjoituksiin.

Vuonna 2006 vaikutti hyvältä idealta toisintaa verkossa kampuksella opettamiamme materiaaleja, jotta voisimme tavoittaa opiskelijat, jotka eivät muuten kykene matkustamaan opiskelemaan paikan päälle Portsmouthiin taloudellisten syiden, perheen tai työkiireiden vuoksi. Tuolloin nämä syyt olivat hyviltä perusteiluita tarjota mahdollisuutta opiskella kääntämistä etänä, jotta opiskelijoiden määrä saataisiin kasvuun. Esimerkiksi pelkästään vuonna 2014 meillä oli yli 300 Translation Studies -käännöstieteen maisteriohjelman opiskelijaa etäopetuksessa, kun taas kampuksella olevien määrä oli paljon pienempi.

Tullaan pikakelauksella syksyyn 2020, jolloin moni yliopisto joutui pakon edessä siirtämään opetuksen ensimmäistä kertaa lähes kokonaan tai ainakin osittain verkkoon. Uusi oppimis- ja opetusympäristö vaikutti pelottavalta, ja se todellakin vaihteli tilanteesta ja resursseista riippuen. Etäopetus toimii jo mainituissa skenaarioissa ja se on ratkaisu, jolla tartuntariski kampuksella minimoidaan ja jonka ansiosta voimme odottaa pandemian laantumista. Mutta onko etäopetus tullut jäädäkseen?

Monia asioita on otettava huomioon, kun järjestetään verkko-opetusta. On tärkeää huomioida esimerkiksi ryhmäkoko (opiskelijoiden määrä moduulia/oppiainetta kohden) tai synkronisen (live) ja asynkronisen opetuksen tasapainottaminen. Suosittelen ensiksi järjestämään synkronisia tapaamisia tukemaan opiskelua sekä lisäämään motivaatiota ja ryhmän yhteenkuuluvuutta, mutta hyödyntämään kuitenkin sekä synkronisia että asynkronisia opetustapoja. Jo oman mielenterveytemme ja hyvinvointimme vuoksi meidän ei tulisi olla verkossa kellon ympäri. Sen sijaan kursseilla voisi olla tiettyihin tärkeisiin ajankohtiin ajoitettuja verkkotapaamisia, jos opetus tapahtuu etänä. Jos opetus pyydetään siirtämään verkkoon eikä aiempaa kokemusta etäopetuksesta ole, opetus voidaan järjestää synkronisesti. Tällöin luentojen ajankohdat tulisi näkyä sekä opettajan että oppilaiden lukujärjestyksissä. Kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin kannattaa kuitenkin valmistautua. Laadi varasuunnitelma siltä varalta, että virtuaalinen oppimisympäristösi tai internetyhteytesi kaatuu. Oppitunnin esitallennus voi toimia, mutta tee siitä vuorovaikutteinen – tunnin mittainen selostettu PowerPoint-esitys ei innosta oppimaan. Tee istunnoistasi lyhyempiä, mutta sisällytä niihin yhdessä ideointia tai ryhmätöitä, tai luo erilaisia työryhmiä yhteisoppimista varten.  Ennen kaikkea monipuolista opetusta ja ole luova!

Keskustelufoorumit toimivat hyvin erityisesti asynkronisessa opetuksessa. Itse asiassa virtuaalisille oppimisalustoille voi kasvokkaisen vuorovaikutuksen korvikkeeksi perustaa erilaisia opiskeluun liittyviä ja sosiaalisia foorumeita viestintäkanavien yhdistämiseksi ja yhteisöllisyyden kehittämiseksi.

Muista:

1. Verkko-opetus voi olla aikaa vievää, joten ajanhallinta ja selkeät ohjeet ovat avainasemassa.

2. Aseta selkeät määräajat ja kerro opiskelijoille, milloin he saavat palautetta.

3. Tee kurssin tavoitteet opiskelijoille selväksi alusta alkaen väärinkäsitysten ja myöhemmän kritiikin välttämiseksi.

4. Kommunikoi tehokkaasti ja ytimekkäästi. Ohjeiden on oltava selkeitä ja annettujen tehtävien on oltava toteuttamiskelpoisia ja opiskelijoiden taitotason mukaisia. Ole empaattinen.

5. Järjestä ns. sulautuvaa oppimista pitämällä luentoa ennen asioiden ymmärtämistä helpottavia harjoituksia. Käytä varsinaisen luennon jälkeen aikaa opitun sisällön vahvistamiseen sekä harjoitusten arvioimiseen ja pohdintaan.

Jos opetat etäopetusohjelmassa, mieti myös, millaisia kurssille tulevat opiskelijat ovat ja millaista tukea he tarvitsevat. Ovatko he itsenäisiä oppijoita? Onko heillä hyvät tietokonetaidot? Varmistaaksemme, että kaikki kurssillamme tuntevat virtuaalisen oppimisympäristön, on kurssin pääsivulla muun tärkeän tiedon lisäksi opiskelijoille perehdytysmateriaaleja, kuten verkkokirjaston esittely, kurssien videoesittelyjä ja muita tukimateriaaleja.

Nykytilanteessa verkko-opetuksen hyödyt voivat kaikkiaan olla sekä opiskelijoille että henkilökunnalle suuremmat kuin haittapuolet. Opetamme ja opimme missä tahansa ja milloin tahansa, ja se voi olla myös mahdollisuus tarkastella opetus- ja oppimiskäytäntöjämme. Uusiin ympäristöihin sopeutumisessa tulee olemaan haasteita, mutta tärkeintä on olla mukautuva, joustava ja kärsivällinen.

Sekä työ- että yksityiselämäämme vaikuttavan digitalisoinnin ja verkkoympäristöjen maailmassa minun on myönnettävä, että kaipaan paluuta oikeaan kasvokkaiseen työhön, mutta joillain kursseilla menneeseen ei ehkä ole paluuta. Vain aika näyttää.

Avainsanat: , , , ,

Comments are closed.

Aiheet

EMT map 2019-2024

EMT map